Korttifriikit

Sen verran raotetaan kaapin ovea, että olen ollut kaudesta 2001-02 Liverpoolin Suomen kannattajakerhon maksava jäsen http://www.fcliverpool.net/
Kannattanut seuraa olen jostain 6-7 vuotiaasta jolloin aloitin potkupallon peluun.

YNWA!

Harri

MANU forever!

-kiku-

I'm Forever Blowing Bubbles!!! West Hamia on tullut kannatettua ihan lastentarha-ajoilta lähtien. Isäukon Bobby Moore -tarinat saivat innostumaan joukkueesta silloin pikkupoikana ja siitä lähtien olen kannattanut Hammersia antaumuksella. Muuten silloin, kun aloitin West Hamia enemmän seuraamaan, joukkue taisteli tiukasti tippumista vastaan. Sama tilanne on tällä kaudella, eikä eilinen 2-1 tappio Burnleyn kentällä anna aihetta hurraa-huudoille. Tehotonta oli, vaikka Hammers suvereenisti hallitsikin noin 60 minuuttia pelistä.

On se kuitenkin mielestäni hienompaa kannattaa keskisuurta joukkuetta kuin jotain rahajengiä, joka keikkuu vuodesta toiseen liigan keulilla lähinnä miljooniensa ansiosta. Suuremmista seuroista sympatiat Chelsealle mestaruuskamppailussa ja Italian fudiksessa tulee aina kannatettua Juventusta (suosikkifutarini Pavel Nedvedin Juventus-aikoina rupesin symppaamaan Vanhaa rouvaa).

Melkoisen dominoivia näyttäisivät olevan ManU ja Liverpool tässä äänestyksessä. Itse kun oikein siedä kumpaakaan jengiä. Myönnän kuitenkin, että silloin kun ManU kaatoi Bayern Münchenin Champions League -finaalissa kahdella viime hetken salamamaalilla olin melkoisen innoissani. Ja vielä toinen paljastus: vaimoni kannattaa Liverpoolia.

On vain yksi United ja se tulee Tampereelta. Sitä nyt ei tässä kysytä, joten vastaisin tähän Wolvesin, vaikken millekään screenillä pelaavalle seuralle laulakaan englanniksi.

Aleksi

Ei minulla varsinaisesti minkäänlaista suursuosikkia ole, mutta sympatiat ovat pikkuveljen puolella. Eli siis ruksi tuli laitettua kohtaan Manchester City.

Marko

Vaikken nyt tuota sinun United-kommenttia allekirjoitakaan, niin pakko antaa vähän respectia sille, että kannustat Brittikentillä Wolvesia. Pienemmän ja heikommin pärjäävän jengin kannattaminen kun vaatii huomattavasti enemmän selkärankaa kuin mestaruudesta vuodesta toiseen kamppailevan joukkueen kannattaminen. Vaikka en nyt itseäni itseäni minään perussuomalaisena nöyristelevänä junttina pidäkään, niin jostain lapsuudesta on tarttunut se päähän, että mieluummin kannatan Daavidia kuin Goljatia (noin yleisellä tasolla).

Siihen ylemmäksi todettakoon, että äkkirikastumisestaan huolimatta Manchesterin "taivaansinisissä" on sitä jotain huomattavasti enemmän kuin Red Devilseissä. Adebayorin ja Tourén pelin seuraaminen on ilo silmälle.

Hull Cityä tullut seurattua hieman aktiivisemmin parin kauden ajan, eli jo ennen Valioliiga aikaa ja toivottavasti myös ensi kaudella Valioliigassa. Juuri ja juuri putoamisviivan päällä ollaan toistaiseksi.

Bolton on myös Jääskeläisen myötä yksi suosikki, tosin ei se suurin kuitenkaan.

Hieno huomata että korttifriikkien järkevä arvostelukyky ylettyy myös jalkapalloon. Pestään Scumit kevyesti täällä!

Ei ole mestaruutta tullut pariin kymmeneen vuoteen, mutta suosio kestää aina!

Harri

Liverpool tosiaan ei enää kiinnosta, koska Hyypiä lähti Ja Newcastlekin pelailee nyt jo Championshipissa (tosin takaisinnousua odotan)

Niin, onhan meillä JYP-miehillä ollut huonojakin hetkiä.... Siinä 90-luvun puolenvälin jälkeen ollut raskasta. Mutta ei se kannattaminen ole pelkkää voittojen hakemista.
Joskus riittää se ihan hyvä suorituskin.
Ja tosiaan joskus on mukava olla heikomman puolella. Esim itse en ole koskaan piitannut ylivoimaisista joukkueista. Tietty kärsimys on jopa nautinnollista. Ja voitoistakin nauttii sitten enemmän.

Totta. Olihan se masentavaa olla katsomassa melkein jatkuvasti tappiopelejä kotihallissa silloin, kun JYP rämpi liigassa toiseksi viimeisenä. Takki ei missään vaiheessa kuitenkaan kääntynyt, vaan aina tulin Hippokselle uudestaan. Silloin osasi muuten nauttia kahta enemmän, jos tuo sarjan hännillä taistellut JYP sattui kaatamaan esim. Jokerit runkosarjamatsissa. Radiosta kuunneltiin JYP:n fanilaulu ja ottelun jälkeen otettiin muutenkin kaikki irti siitä minuutista/parista, joka Urheiluruudussa tai Tulosruudussa joskus näytettiin.



Varsinkin silloin kun tämä Daavid haastaa Goljatin yltämällä samalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Kaikkensa antaminen ja äärimmilleen venyminen ylivoimaa vastaan vetoaa meikäläiseen (tulee mieleen muuan Suomi vs. Venäjä sotatilanne). Vaikka se suoritus ja taistelu ei riittäisi voittoon, niin tulee tämä altavastaajan hieno matsi muistettua vielä pitkään. Jollain tavalla kun itse urheilen yritän aina voittaa itseni ja kilpalajeissa piinata mahdollisimman pitkään ylivertaista suosikkia. Silloin, kun ennakkosuosikin voittaa on olo sanoinkuvailemattoman upea. Mutta myös silloin, kun häviää siten, että on antanut kaikkensa ja vähän ylikin on siinä kärsimyksessä jotain nautinnollista. Sama pätee yhtä lailla penkkiurheiluun ja joukkueiden fanittamiseen omalla kohdallani. Huippujoukkueiden taitoa tulee toki ihailtua ja joitain yksittäisiä pelaajia fanitettuakin, mutta ykkösjoukkue tulee jalkapallossa olemaan aina West Ham, joka tuskin kovin usein niitä pokaaleita haalii. Kyllä varmasti tuntuu mahtavalta silloin, jos Hammers joskus minun elinaikanani jotain suurta voittaa. Sitä on nimittäin tullut odotettua niin pitkään. Mutta kun JYP voitti Suomen mestaruuden, niin ehkä se West Hamin menestyskään ei ole tulevaisuudessa niin utopiaa kuin voisi vaikkapa tällä hetkellä ajatella. Rämpihän se meikäläisen NHL-suosikki Blackhawkskin tuossa useamman vuoden, mutta tänä vuonna joukkue taistelee tosissaan Stanley Cupista piiiitkän tauon jälkeen.

Huomiona vielä loppuun, että vaikka West Hamista tulisi joskus koko Valioliigan suurin rahaseura ja se ennakkosuosikki, niin takki ei käänny. Pointtina oli lähinnä se, että suosikkijoukkue valikoitui kaudella, jolla Hammers taisteli tippumista vastaan. Eli en hypännyt "valmiiksi katettuun pöytään", vaan perinteisen, mutta sympaattisen joukkueen kelkkaan.

Tässä muuten Rate Your Musiciin tekemäni West Ham -fanilista. Jos joku tuota sivustoa käyttää ja sattuu vielä kannattamaan Hammersia, niin pistäkääpä viestiä (lienee yhtä todennäköistä kuin 13 oikein Vakiossa).

Pelaaks Jyppi ensi kaudella premier liigaa?

Harri

West Hamia on tullut seurattua. Täytyy tunnustaa, että ihan vain Iron Maiden kytköksen takia.

Isoista ManU koskettaa eniten. Vanhan kunnon Eric Cantonan takia. Joskus niihin aikoihin aloin enemmän seurata Englannin sarjaa.

Itse asiaan sitten. Siitä lähtien kun olen valioliigaa seurannut, on ollut yksi joukkue: Arsenal. Hyviäkin hetkiä on ollut, mutta aina ei ole niin hyvin mennyt, mutta 4 sakkiin aika hyvällä prosentilla.
Makein juttu on ollut 2003-04 The Invincibles (unbeatable) ja kirvelevin tappio UCL-finaalissa Barcalle. Suosikkipelaaja nykyisestä joukkueesta Tomáš Rosický ja historiassa moniakin, mutta Bergkamp tulee päällimmäisenä mieleen.

Ei ensi kaudella.
Mutta tässä aihetta sivuttiin tuon kannattamisen kannalta. Ei kai Poolillakaan aina niin hyvin ole mennyt...